Olen juossut laivan kanssa kilpaa

Connie 1945 at Presque Isle on Lake Erie, originally uploaded by Cunis Diabolis.

Rakas Jeanie, tännekin kuuluu hyvää. Olen juossut laivan kanssa kilpaa ja peitonnut sen. Oikeastaan olisin voittanut vaikka olisinkin ohittanut saaren laivaa myöhemmin, sillä laiva pinnasi: se lipui veden pintaa. Mitä se semmoinen juokseminen on olevinaan, monta potkuria ja kaikki.

Kudomme kaulaliinaa sinulle päivisin ja öisin puramme sen yhdessä alakerran tytön kanssa. En näet halua, että kuvittelet minun kaipaavan sinua niin kovasti. Vaikuttaisin kovasti innokkaalta, jos kutsuisin sinut tuota pikaa kyläilemään ja heiluttelisin valmista kaulaliinaa. Johan kysyisit, olenko tehnyt oikeastaan mitään muuta, ja voisin mennä hämilleni. Koska totuus on, etten ole, paitsi juossut laivojen kanssa kilpaa. Kaiken muun ajan olen neulonut ja ottanut samalla aurinkoa ja pimeän tultua kauhistunut monimetriseksi venynyttä kudosta.

On siten parempi purkaa neuletta öisin. Laitan tähän valokuvani, jotta et unohda, kuinka kovasti sinusta pidän. Mutta en kuitenkaan niin paljon, että vain sutkuttaisin sitä kaulaliinaa. Ei katsos kun puran sitä kanssa. Siispä en vain neulo. Alakerran tyttö on kovasti avulias. Hän tarjoutui ottamaan aikaa sekuntikellolla, mutta sanoin ettei tarvitse. Riittää, että laiva ja minä pääsemme yksimielisyyteen siitä, kumpi ohittaa ensimmäiseksi tietyn poijun ja lasketaanko potkurit jaloiksi.

Muuten tänne kuuluu ihan hyvää. Kaulaliinaa on valmiina siinä viisitoista senttimetriä ja talvi on pian takana. Epäilen, josko liinaa jää ensi talvenkin puhteiksi. Kesällä sillä tuskin enää tekee mitään. Silloin on joka tapauksessa liian kuuma. Vaikka kyllä minua alkaa harmittaa taas kun mietin, milloinka oikein uskallan kutsua sinut kyläilemään. Kesällä se on luontevaa, mutta kesään on kyljelleen kaatuneen möbiuksennauhan verran sekunteja. Sormi pyyhkii nauhaa ympäri ja tuntuu siltä, että kaikki toistuu vaikka toisaalta joskus tuntuu erilaiselta.

Ehdin kesään mennessä kokeilla kaulaliinaasi kaikki neulemallit piknikkorinpohjasta ja palmikosta hirttosilmukkaan. En vain oikein osaa päättää, mikä sopisi kaulallesi ja syliisi sievimmin.

Anna se anteeksi. Jotainhan minunkin on öisin tehtävä.

Valtavan kiharaisen lankakasan keskeltä, rakastava Conniesi